Säännöt luovuudelle

Luovuus on konkreettista toimintaa, joka tapahtuu ajassa ja paikassa.

Luova toiminta ei ole pelkästään villien ideoiden heittelyä, vaikka ideointi onkin osa luovaa prosessia. 

Luova toiminta tarvitsee rajauksia, sääntöjä, struktuuria jotta jotain (vaikkapa kirja tai sävellys tai neulemalli tai joulukoristelu) tulee ”valmiiksi”. 

Sivuhuomautus: Käytän tässä "valmiissa" lainausmerkkejä, koska on kyseenalaista sanoa, että sävellys tai kirja tai neulemalli olisi valmis kun se julkaistaan. Ajattelen, että teos aloittaa moninaisen elämänsä julkaisemisen jälkeen ja “valmistuu” aina jokaisen kuuntelijan tai lukijan tai neulojan kokiessa teosta ja täydentäessään sitä omilla kokemuksillaan. Teoksen täytyykin mielestäni aina jättää tilaa kokijalle. Jokainen kokija tekee teoksen "valmiiksi" ja teos voi olla hyvin erilainen jokaiselle kokijalle.

Teoksen tekijöinä meidän täytyy keksiä säännöt luovuudelle.

Jos sinulla on idea (ehkä kirjan kirjoittamisesta vaikkapa koko asunnon joulukoristelusta) luova työ kannattaa raamittaa. Sille luodaan säännöt. 

Sivuhuomautus: Joku voisi puhua luovan prosessin projektoimisesta, mutta en tässä nyt halua käyttää tuota sanaa, koska se kuulostaa liikaa vakavalta työltä (ja pelkkä ajatus vakavasta työstä uuvuttaa jo ensi metreillä. Meidän täytyy jatkuvasti huijata itsemme uskomaan ettei luova prosessi ole vakavaa eikä työtä ollenkaan, vaikka se on). 

Jokainen luova prosessi on ainutlaatuinen. Samat säännöt eivät toimi jokaiseen prosessiin. Koettaa tietenkin voi, mutta koska mikään muu ei ole varmaan kuin muutos (ja koska olet aina jokaisen prosessin jälkeen hieman viisaampi ja kokeneempi), niin tapa jolla raamitit edellisen projektisi ei välttämättä toimi uudestaan. 

Sääntöjen luominen tarkoittaa aikaan ja paikkaan asettamista: milloin ja missä työskentelet. 

Sekä työn sisällön ja työtavan raamittamista: mitä ja miten työskentelet. 

Kiinnostavaa jälkeä alkaa syntyä, kun rajaat paljon vaihtoehtoja pois. Luovassa prosessissa päästään syvyyssuuntaan, kun horisontaalisia vaihtoehtoja vähennetään.

Keksin tässä sinulle ja itselleni avuksi rajauksia sekä joulukoristeluun että kirjan kirjoittamiseen.

Luova prosessi 1 - asunnon joulukoristelu 

1.  rajaa materiaali 

Saat käyttää vain jätepaperia ja kirjoja.

2.  rajaa muoto 

Saat käyttää vain tähtiä ja kuusia.

3.  rajaa aika ja tapa 

Saat tehdä koristeita vain glögiä juoden sunnuntaina

4.  tee valmistelut (edellisellä viikolla tiistaina ja torstaina)

Etsi koristeohjeet, millaisia tähtiä ja kuusia saa tehtyä  paperista. Millaisen kuusen saa kasattua kirjoista. 

Osta glögiä. Kieltäydy kaikista muista menoista sunnuntaina. Kutsu ihmisiä koristelujen askarteluun. 

Pyydä tuomaan pipareita.

5. anna vapautta sääntöjen käytännön tulkintaan

Jos jonkun mielestä poro on tähti, saa paperista tehdä myös poron. Voi olla, että kun koristelussasi on yksi poro ja sen lisäksi tähtiä ja kuusia, näyttää kokonaisuus siltä kuin kodissasi seikkailisi poro kuusimetsässä tähtikirkkaana yönä. Tässä tapauksessa sinun täytyy tehdä myös pari muuta poroa, jotta poro ei ole yksinäinen. 

Luova prosessi 2 - kirjan kirjoittaminen 

Kuvittelen nyt, että olet aloittamassa pitkän tekstin kirjoittamista. 

Jotta kirjoittamisen rutiinin saa luotua, suosittelen ensin luomaan säännön ajalle ja paikalle:

1. milloin kirjoitat 

Vaikka keskiviikkoisin ja lauantaisin.

2. miten paljon kirjoitat

Vaikka 3 x 20 min (laita ajastin soimaan 20 min kuluttua, pidä pieni tauko ja kirjoita taas). 

3.  missä kirjoitat 

Keskiviikkoisin kirjastossa, lauantaisin kahvilassa.

Säännöt “kirjoitushanan aukaisemiselle”:

4. tee tehtäviä, valitse millaisia tehtäviä teet

Jos sinun on vaikea tuottaa tekstiä "tyhjyyteen" ilman ohjeistusta, ota jokin kirjoitusopas ja ala tehdä sen harjoitteita. Oppaita on pilvin pimein.

(Esimerkiksi: 100 sivua. Kirjoittamisen opas. Anu Silfverberg ja Elina Hirvonen. Havainnontekijän harjoituskirja. Eeva Åkerblad. Syön aamupalaksi Eiffel-torneja. Niina Hakalahti.)

Jos et jaksa etsiä opasta, valitse kirjoittamisesta lähtökohdaksi aina jokin konkreettinen esine ja tee siitä aistihavaintoja, joista kirjoitat. Kirjoita kuin piirtäisit ko. asian tai aistimuksen näkyviin.

Esimerkiksi kuvaile esinettä ja ala sitten laajentaa assosiaatioihin esineestä. Kirjoita faktoista käsin kohti keksittyä todellisuutta.

Sääntöjä tekstimateriaalille ja sen muovaamiselle:

5. toimijuuden säännöt

Kenestä tai mistä kirjoitat?

Kuka, ketkä tai mikä tekstissäsi toimii/tekee jotain/on jollain tavalla? 

Mikä voima vie toimintaa eteenpäin (toiminta tässä laajasti ymmärrettynä, ei pelkästään inhimillisenä toimintana)? 

Mitkä tekijät mahdollistavat toimijuutta? Millaisia “moottoreita” tai energisoijia tekstisi maailmassa on?

Minkälaista toimijuutta kuvaat? Kuvaatko inhimillistä yksilötoimijaa psyko realismiin pyrkien? Kuvaatko ihmisyhteisön dynaamiikkaa? Kuvaatko yhteiskunnallista murrosta erilaisten tilanteiden kautta, jossa esineissä tapahtuu keskeinen muutos? Kuvaatko veden toimijuutta? Kuvaatko peikonlehden toimijuutta? 

Millainen toimintalogiikka kuvaamassasi kirjallisessa maailmassa on? Onko toimijuus johdettua tai hallittua jonkin systeemin, logiikan, lain tai säännöstön kautta? Jos on, mitä etuja jokin toimija saa ja millaisia esteitä systeemi tuottaa?

Mitkä tekjiät määräävät, rajaavat, estävät toimijuutta kuvaamassasi maailmassa?    

Mitä toimijasi tahtoo? Mihin toiminta pyrkii? Mitä toimijuus tavoittelee?

6. tee sisällöllisiä sääntöjä

Valitse mikä tekstin maailmassa toistuu.

Esimerkiksi:

•  Paikka/ympäristö -  tapahtumat sisällä julkisissa tiloissa tai kuoleman jälkeinen tilassa

• Toistuva toiminta - mikä inhimillinen tai ei-inhimillinen toiminta toistuu, hammaslääkärissä käyminen, sillalla kävely, koiran ulkoiluttaminen, herneiden istuttaminen, valtameren pinnan kohoaminen

• Materia - Fazerin parhaat karkkipussi (tekstissä toistuu karkit, niiden eri maut ja eri makujen arviointi), oranssi väri toistuu eri tavoin, ei pelkästään kuvailuna vaan oranssin värisinä esineinä ja asioina (appelsiini, hampurilaisravintola, työtakit, muovitötsät ajokoulussa, 70-luvun lopulla maalattu seinä)

• Aika - tarkenna tapahtuma-aika tai aikoja, joissa tekstissä liikutaan (yksi päivä, kolme kuukautta, maaliskuu 1964, vuosi ennen höyrykoneen keksimistä, tiistai helmikuussa 2038) 

  
  

  7. kertojan tai kertomisen säännöt

Kenen havaintoja kuvaat? Mistä näkökulmasta kerrot? (minäkertoja? Kaikkitietävä kertoja? Huonekasvi kertojana? Koira kertojana?) Onko kertojasi kuin liikkuva kamera?Jos on, pääseekö kamerakertojasi joka paikkaan, vai onko sillä rajoituksia? Katsotko tekstisi maailmaa välillä lähikuvasta ja välillä laajakuvasta? Millaista vaihtelua näiden näkökulmien välillä tapahtuu?

8. tyylin säännöt

Tyyli löytyy kirjoittamisen kautta. Jossain vaiheessa kirjoittajan on hyvä vakiinnuttaa tai vähintäänkin tulla tietoiseksi tyylistä, johon pyrkii. Tällöin puhutaan myös “oman äänen” tai “oman kielen” löytämisestä.

Yleensä kirjoitamme ensin matkien. Reitin omaan tyyliisi voit löytyä sukulaisuuden kautta. Etsi siis tyylillesi serkkuja ja esiäitejä. Rajaa pois tyylejä, mihin et ainakaan pyri (vaikka: ei ainakaan niinkuin se yksi norjalainen nykykirjailija jonka nimeä en muista). 

Tyylin referenssit voivat löytyä muualta kuin kirjallisuudesta. Pyritkö kirjoittamaan enemmän ”Frida Kahlo-tyyliin” vai ”Helene Schjerfbeck -tyyliin”? Pyritkö kirjoittamaan niinkuin Debussy säveltää vai niinkuin Saariaho säveltää? Onko “tuottajasi” Bruce Fairbairn, Gösta Sundqvist, Kaisu Liuhala vai Minna Koivisto? Onko tyyli enemmän Absolutely Fabulous kuin Downton Abbey? Haluaisitko yltää samaan kuin Marguerite Duras vai Ursula K. Le Guin? Tyylisi voi löytyä myös “risteymästä” tai yllättävästä rinnakkaisuudesta: “Björk meets keskiaikainen kirkkomusiikki” tai “Elsa von Freytag-Loringhoven meets Johanna Oras”. Oman tyylin säännöt täytyy lopulta luoda itse. 

9. työtavan säännöt 

Pikku hiljaa, toistojen kautta luot itsellesi työtapoja (jotka tietenkin voivat muuttua). Tämä tarkoittaa oman taiteellisen praktiikan luomista.  Tapa jolla työskentelet, vaikuttaa aina jollain tavalla sisältöön jota luot. Jossain vaiheessa voit miettiä tietoisesti millaista työtapaa voisit luoda tai vahvistaa. Tarvitseeko seuraava kirjoitusprojekti tietoisesti erilaisen työtavan kuin edellinen? Voisiko prosessia auttaa, jos tekisit muutoksia ympäristöön, jossa kirjoitat? Entä jos kokeilisit kävellä aina eri paikkaan kirjoittamaan? Entä jos menet ulos kirjoittamaan? Entä jos pukeutuisit eri tavalla? Entä jos laittaisit kruunun päähän? Ostaisit kukkia työpöydälle? Kirjoittaisit sängyssä? Antaisit itsellesi lahjan jokaisesta kirjoitussessiosta? Sopisit kirjoitustreffit kirjoittavan kaverin kanssa?

10. prosessiin luottamisen sääntö

Luova prosessi yllättää käytännössä joka kerta. Sinulla voi olla miljoona sääntöä, mutta lopulta niiden varaan tai vangiksi ei voi jäädä. Jokaisesta säännöstä täytyy siis myös uskaltaa luopua, jos ne alkavat estää “sitä mikä on syntymässä”.  Lopulta jokainen sääntö on vain apuväline, ovi tai hetkellinen opas, jonka tehtävä on auttaa kirkastamaan tai syventämään sitä, mitä olet tekemässä. 

Kaikkein tärkein sääntö kirjoittamisessa tai missä tahansa luovassa toiminnassa on mielestäni luottamuksen lisääminen kaikin tavoin. Ennenkaikkea luottamus tekemisen prosessiin.  Luovassa prosessissa täytyy tuntea olevansa riittävän turvassa, jotta uskaltaa tehdä tai kokeilla teoksen maailmassa hullujakin juttuja. (Luottamuksesta olen kirjoittanut blogikirjoituksen, jonka liitän tähän alle.)

Kirjoitin juuri kuukauden ajan seuraavaa kirjaani. Kirjoittamisen lisäksi jouduin työskentelemään jatkuvasti luottamuksen tunteen parissa. 

Itseluottamus on tietenkin iso tekijä. Tämän tyyppisillä ajatuksilla sparrasin itseäni: “Pystyn tähän, koska olen pystynyt ennenkin.” “Tekstistä ei tarvitse tulla täydellinen (mitä ikinä se onkaan), siitä tulee sellainen kuin siitä tulee.” “Tämä on ensimmäinen versio, jossa saa olla virheitä.”  “Tekstin ei tarvitse palvella tai miellyttää mitään tai ketään.”   “Nyt vaan teen, arvioin myöhemmin.”

Luottamus tekemisen prosessiin on kaikkein keskeisin tekijä. “Kun vain istun tässä ja jotain kirjoitan ja ajattelen, saan riittävästi aikaan.” 

Luottaminen on kovaa työtä. Sitä voi kuitenkin opetella ja lisätä monin tavoin. 

Tällä kertaa käytin tällaisia keinoja:

• kirjoituspäivät kalenterissa 

• välitavoitteiden asettaminen (päivätavoite tekstimäärälle sekä mihin mennessä minulla oli tietty määrä tekstiä “valmiina”) - tällöin ei haittaa vaikka kaikki kirjoituspäivät eivät toteutuisi

• huomion rajaaminen (luin vain teoksen taustaan liittyvää kirjailijaa, katsoin vain yhtä tv-sarjaa)

• kynttilöiden polttaminen (en osaa selittää, elävä tuli vaan auttaa)

• vaaleanpunainen pehmeä villapaita (en osaa selittää, liittyy keholliseen tunteeseen)

• iltaisin yksinkertaista kaulaliinan neulomista

• kävelyä, happea

Millaisia ajatuksia nämä säännöt sinussa herättävät? Onko sinulla jotain luovuuden sääntöjä, jotka toimivat? Olisi kiva kuulla ajatuksiasi!

*

Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän viikon välein.

*

Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron kuulumisistani, infoan kirjailijavierailuista ja kutsun mahdollisiin lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.

*

Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.

Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo

*

Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva

*

#lupaluoda #luovaarki #luovuus #luovaprosessi